Kuka hihnan päästä löytyy? - Taigakuiskeen tarina

Hei! Minä olen Anni Ollila, sydämensä lappalaiskoirille menettänyt koiraharrastaja.

Olin vain 5-vuotias, kun meille muutti ensimmäinen koira, Taru nimeltään. Siitä hetkestä asti koirat on olleet osa elämääni. Taru opetti minulle paljon, kasvoimme yhdessä ja sain intohimon koiriin. Koirien kanssa oon touhuillut pikkutytöstä tähän päivään saakka, mm. ylääastevuosina pyöritin muutaman ystäväni kanssa koirahoitolaa ja järjestimme paikkakunnalle mätsäreitä ja lapsille koiraleirejä oman yrityksen muodossa. Lapsuuteni olen kasvanut maatilalla. Omia eläimiä minulla on ollut niin kissoja, sepraapeippoja, akvaario kuin kanarianlintukin.

Tällä hetkellä arjessani pyörii mukana suomenlapinkoiranarttu Meikäläisen Auringontaiga eli tuttujen kesken ihan vaan Taiga, sekä lapinporokoiranarttu Hippulan Megaira eli Mysti.

Taiga tuli minulle alunperin sijoitusnarttuna vuonna 2014. Kasvattaja teetti Taigalle pentueen kesällä 2016, jonka jälkeen sain Taigan virallisesti omistukseeni.

Loppukesästä 2019 kuvioihin astui pitkän ja hartaan pentukuumeilun tuotoksena ensimmäinen porokoirani, Mysti.

Lenkkeilen paljon ja liikun koirien kanssa luonnossa.

Koirien kanssa touhuilen mitä milloinkin ja kalenteristani "koirajutut" vievät oman osuutensa. Taigan kanssa tehdään rallytoko-juttuja ja agilityakin ollaan omaksi iloksi hömppäilty.

Mystistä on kuoriutumassa ihana harrastuskaveri, tällä hetkellä käydään pentukoulussa, paimentelemassa silloin tällöin ja harjoitellaan pohjia eri lajeihin.

Meillä koirat viettävät ihan tavallista kotikoiran elämää osallistuen arkeen ja touhuihin.

Omasta kasvatustoiminnasta olen haaveillut pikkutytöstä lähtien. Kasvattajan peruskurssin suoritin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, ja toisen kerran kertauksen ja mielenkiinnon vuoksi maaliskuussa 2018. Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Kennelnimi Taigakuiskeen myönnettiin minulle toukokuussa 2018. Suunnitelmia kasvatusrintamalla ei tällä hetkellä ole.

rakkaudesta koiriin